tiistai 13. marraskuuta 2012

Bourj el Barajneh -vierailu ja mitalijuhlat Shatillassa


Tänään vierailimme Bourj el Barajnehin ja Shatillan pakolaisleireissä Beirutissa. Osa matkalaisista vieraili Libanonin palestiinalaispakolaisleireissä ensimmäisen kerran. Matkalaiset kertoivat päivän tarjonneen suuren tunneskaalan vaihtelun.
Bourj el Barajnehin leiri on perustettu vuonna 1948 ja on yksi Libanonin yliasutetuin leiri. Alueella asuu n. 20 000 palestiinalaispakolaista. Leiri on hyvin köyhä ja infrastruktuuri on huonokuntoinen. Vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, vaan asukkaiden pitää ostaa juomavesi ulkopuolelta. Asunnot ovat huonokuntoisia. Sama pätee myös Shatillaan.
Bourj el Barajnehin leiriin on viime kuukausien aikana tullut n. 500 palestiinalaisperhettä pakoon Syyrian sotatilaa. Perheet hakevat turvallista asuinpaikkaa pakolaisleiristä. Yhteistyöjärjestömme BAS:n sosiaalityöntekijä kertoi, että jo ahtaassa leirissä on entistä ahtaampaa ja avun tarve on suuri. Psykososiaalisten palveluiden tarve on kasvanut.
Suomalaisia matkalaisia puhutti Syyriasta tulleiden palestiinalaisten tilanne ja, se kuinka palestiinalaispakolaiset ovat valmiita auttamaan heitä, vaikka omat olosuhteet ovat todella kurjat ja talous on jo valmiiksi tiukka. He ovat valmiita antamaan siitä vähästä mitä heillä on.
Suomalaiset saivat osaltaan kokea palestiinalaisten vieraanvaraisuuden leirikeskusten vierailuilla ja kadulla tapahtuneissa kohtaamisissa. Ihmiset tervehtivät ja olivat ystävällisiä ja iloisiakin. Kerjääminen ei myöskään kuulu heidän kulttuuriinsa. Ystävällisyys ei johdu siitä, että odotettaisiin jonkun antavan jotakin.
Matkalaiset nostivat esille myös lasten ilon. Vierailuilla BAS:n päiväkodeissa saimme kuulla pienten lasten laulua ja nähdä monet iloiset kasvot. Moni kuvasi, että kurjuus unohtuu, kun näkee miten ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia.  
Päivän vierailu päättyi Shatillan pakolaisleiriin ja perinteisiin Beirutin maratontapahtuman mitalijuhliin. Mitalijuhlissa saimme nauttia tanssiesityksestä, hyvästä ruuasta ja iloisesta maratontapahtuman kokemusten jakamisesta.
Yhdyn muiden matkalaisten kokemukseen siitä, että tunneskaala vaihteli päivän aikana suuresti. Välillä kyyneleet tulivat silmiin liikutuksesta, välillä nauratti ja tanssijalkaa vipatti ja välillä olin tosi vihainen siitä, kuinka epäoikeudenmukainen tämä maailma on. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus nähdä tämä kaikki, enkä sulje silmiä siltä mitä näen ja kuulen. Minun on mahdollista myös lähteä pois ja maailma on avoin minulle, jolla on Suomen passi ja kansalaisoikeudet. 
Bourj el Barajnehin pakolaisleirin Beit Atfal Assumoudin päiväkodista
kuva: N. Lyytinen

Bourj el Barajnehin pakolaisleirin ympäristöä. Kuva: N. Lyytinen

Shatillan pakolaisleiri. Kuva N.Lyytinen

Mitallijuhlat Shatillan pakolaisleiri. Kuva M.Heiskala


1 kommentti:

  1. "Minun on mahdollista myös lähteä pois ja maailma on avoin minulle, jolla on Suomen passi ja kansalaisoikeudet." Todellakin! Leirivierailut ovat paitsi ikkuna pakolaisuudessa elavien palestiinalaisten elamaan myos tilaisuus katsoa omaa elamaansa vahan eri nakovinkkelista. Unohdamme kovin helposti, kuinka hyvaa oma elamamme Suomessa on, koska usein naemme vain epakohdat ja puhumme niista. Kuitenkin, minulla on vapaus paattaa, missa asun, mita elamallani teen, poydassa on ruokaa ja kaapissa vaatteita, minulla on tilava koti kaikkine mukavuuksineen (sahko, vesi, suihku...)- ja voin vielapa matkustaa nahdakseni elamaa muualla. Tasta kaikesta olen kiitollinen.

    VastaaPoista