Tie taivaaseen – pakolaislapset Libanonin vuoristossa

Tänä  aamuna lähdimme Shatilan ja Bourj el-Barajnehin nuorten kanssa patikoimaan. Retkelle lähti yhteensä 14  nuorta. Eilen Beirutissa oli kova myrsky, joka karsi osallistujia. Sen vuoksi alkuperäinen kohde vaihdettiin. Valitsimme yhteistyössä oppaan kanssa patikointipaikan, joka on helpompikulkuinen kuin alun perin suunniteltu. Pakolaisnuorilla ei ole huonoon säähän soveltuvia varusteita. Nyt kohteemme oli Darb el Sama – tie taivaaseen.

Nimi kuvaa hyvin kontrastia, joka on pakolaisleirien ja luontoympäristön välillä. Shatilan leirin ahtailta kujilta on miltei mahdoton nähdä taivasta. Ilman laatu on saasteista, leireissä ei ole kasveja eikä kosketusta luontoon. Nuorten mahdollisuudet lähteä luontoympäristöön ovat vähäiset. Mukana ollut opettaja totesi, että he odottavat näitä kerran vuodessa toistuvia patikointeja.

Kävely oli ajoittain haastavaa, koska kuljettiin rinnettä ylös. Nuoret eivät ole tottuneet mäkiseen maastoon.  Välillä jopa tasapainon hakeminen oli vaikeaa. Puhdas ja raikas ilma herätti nuorissa ihastusta. Jotkut keräsivät luonnosta mukaansa maustekasveja mm. meiramia ja zaataria (timjami). Niitä tuotiin haisteltavaksi matkan aikana.

Jokainen nuori selvisi hienosti patikoinnista ajoittaisista haasteista huolimatta. Paluumatkalla toteutimme nuorille palautekyselyn, joka ei vaatinut sanoja. Hyödynsimme nuorille tuttuja hymiöitä palautteen keräämiseen. Takaisin saimme osallistujamäärän verran hymyjä.

Yhdessä selvitään.

Välillä on hyvä levätä ja katsoa maisemia.

Askel kerrallaan.

Luonnon kauneutta.

Taivas näkyy.

Kaveria ei jätetä.

Tauon paikka.

Maisemat huipulta.

Shatilan katukuvaa.

Bourj el-Barajnehin katukuvaa.

Palautekyselyn tulokset.