Psykologi vapaaehtoistyössä Libanonissa: Kun tiedämme, mikä on ongelma, etsimme siihen ratkaisun

Matkan aikana olen vieraillut Shatilan ja Bourj el-Barajnehin pakolaisleirissä. Olen tavannut leirien asukkaita, sosiaalityöntekijöitä ja lisäksi yhteistyöjärjestömme Beit Atfal Assumoudin (BAS) toiminnanjohtajan Kassem Ainan sekä johtavan sosiaalityöntekijän Rania Masourin.

Ihmisten kohtaamisessa olen huomannut miettiväni resilienssiä ja miten vahvasti se on läsnä täällä käymissäni keskusteluissa. Resilienssi on kykyä kohdata vaikeuksia ja selviytyä, kykyä sopeutua ennakoimattomissa muutostilanteissa. Toisilla selviytymiskykyä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Se lisääntyy kun selvitään eteen tulleista vaikeuksista. Täällä mietin sitä, ettei joidenkin ihmisten selviytymiskyvyllä taida olla rajaa. Sitkeimmät kohtaamani ihmiset olen tavannut Libanonissa.

Kymmenen vuoden aikana en ole nähnyt parannusta heidän elinolosuhteissaan tai ihmisoikeuksissaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää minusta toivottomalta. Kuitenkin kun kohtaan ihmisiä ja keskustelen heidän kanssaan, en kuule valitusta, tuskailua tai epätoivoa.

Sosiaalityöntekijät kohtaavat päivittäisessä työssään lasten ja perheiden ongelmia. He sanovat, että ”asian voi ratkaista; kun tiedämme, mikä on ongelma, etsimme siihen ratkaisun”. Tapaamani nuori pakolaisnainen rakennuttaa omaa kotia Bourj el-Barajnehin pakolaisleiriin. Hän esittelee ylpeänä rakennusprojektin etenemistä. Pakolaisperheessä vierailun aikana meille tarjotaan teetä ja kahvia. Vieraillessamme UNRWAn klinikalla meille esitellään heidän tekemäänsä työtä ja pysähdytään kanssamme kahville.

Minun ja perheeni sekä muiden suomalaisten yhteistyökumppanien kuulumisista ollaan kiinnostuneita, istutaan, katsotaan silmiin, kuunnellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Vaikeuksien keskellä ihmiset pysähtyvät kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä.