perjantai 16. marraskuuta 2012

Ehdenin vaellus Shatillan lasten kanssa

Tänä aamuna lähdimme varhain kohti Ehdenin luonnonpuistoa, joka sijaitsee Pohjois-Libanonin vuoristossa. Ehdeniin matkasimme yhdessä 18 Shatillan lapsen ja kolmen Shatillan BAS:n työntekijän kanssa. Jo ennen kuin pääsimme moottoritielle, soi bussissa musiikki ja tanssimme lasten kanssa bussin käytävillä. Laulu, rummutus, taputus ja tanssi loivat matkaan iloisen tunnelman ja hyvän alkuverryttelyn vaellukselle. Lapsilla oli hauskaa, kun suomalaisten lantiot eivät taipuneet aivan yhtä notkeasti ja rytmikkäästi kuin heillä, mutta se ei estänyt yhdessä tanssimista.

Matkanvarrella poimimme kyytiin jo tutuksi tulleen oppaamme Avediksen. Avedis sanoi hetken matkaa tehneenä, että täällähän on tänä vuonna rauhallinen meno. En tiedä, että yhtyisivätkö suomalaiset ensikertalaiset tähän kommenttiin.
 
Ehdeniin päästyämme Avedis kertoi meille sen monimuotoisesta luonnosta ja valisti muun muassa luonnosta huolehtimisesta ja siitä, ettei luonnonpuistossa roskia saa heittää libanonilaiseen tavalliseen tapaan olan yli maahan, vaan ne kerätään mukaan.
 
Itse vaellus oli n. 8 km mittainen ja sen aikana nousua oli yhteensä n. 350m. Korkeimmillaan kävimme n. 1700m:ssä. Alkumatka olikin monille rankkaa, kun nousimme ylös vuorta pitkin. Korkeimpaan kohtaan päästyämme nautimme eväitä hienolla taukopaikalla.
Lapset olivat vaelluksen aikana hyvin kiinnostuneita luonnon ihmeistä. Heitä kiinnostivat eri kasvit, kävyt, sienet ja erilaiset luonnonäänet. Pojat myös kokeilivat puuhun kiipeilyä ja isoille kiville nousua ja sieltä alas hyppimistä.
 
Ilon ja liikunnan lomassa lapset hakeutuivat myös suomalaisten aikuisen seuraan ja kävimme monia syvällisiäkin keskusteluja liittyen opintoihin, arabinaisten asemaan ja ihmisten mielikuvaan palestiinalaisista. Lapset kertoivat leimautumisesta terroristeiksi. Heidän käsityksensä on, että suurin osa ihmisistä ajattelee heidän olevan pahoja. Kerroin heille, että viiden vuoden vierailujeni aikana palestiinalaisleireissä tapaamani ihmiset ovat olleet vieraanvaraisia, ystävällisiä ja auttavaisia. Olen nähnyt, kuinka he ovat valmiita auttamaan heitä, jotka apua tarvitsevat - tällä hetkellä esimerkiksi syyrialaisia pakolaisia ja vuoden 2006 sodan aikaan libanonilaisia. Se on minusta kaikkea muuta kuin pahuutta. Päinvastoin. Se on sellaista hyvää, jota kohtaan hyvin harvoin. Uutisissa näemme sen toisen ääripään, ääripään pahuudesta ja poliittisesta ja uskonnollisesta valtataistelusta. Tekeekö se kaikista palestiinalaisista pahoja?
 
Matkalla keskustelin myös BAS:n Shatillan toimintakeskuksen johtavan sosiaalityöntekijä Jamilen kanssa EST-toiminnasta ja sen merkityksestä pakolaislapsille. Jamile nosti esille sen, että liikunnasta ja Beirutin maratontapahtumaan osallistumisesta on tullut tärkeä osa lasten elämää. Se on antanut heille mahdollisuuden saada onnistumisen kokemuksia liikunnan kautta. Ennen kaikkea maratontapahtumaan osallistuminen on tarjonnut lapsille mahdollisuuden kokea olevansa yhdenvertaisia muiden lasten kanssa. Jamile kertoi, että näitä kokemuksia lapset saavat hyvin harvoin. Jamile toivoi, että EST-hanke jatkuu ja että mahdollisuus osallistua maratontapahtumaan tarjoutuisi vielä suuremmalle joukolle lapsia.
 
Ehdenin vaellus vuoren rinteillä. (M.Heiskala)

torstai 15. marraskuuta 2012

Solidaarisuussilmukat, Wavelin leiri ja Baalbekin rauniot

Tänään ohjelmassa oli Wavelin pakolaisleirin vierailu. Wavel on pieni pakolaisleiri, jossa on noin 3000 asukasta. Wavel sijaitsee Bekaan laaksossa, Baalbekissa, joka on noin kahden tunnin ajomatkan päässä Beirutista. Wavelin leirin asukkaiden haasteena on ylängön pitkä ja kylmä talvi.
Leirin naiset ovat myös innokkaita Solidaarisuussilmukoiden neulojia ja virkkaajia. Solidaarisuussilmukat on Psykologien Sosiaalisen Vastuun psykologi Kirsti Palosen perustama  naisverkosto, joka neuloo ja lahjoittaa lämpimiä neuleita Libanonin pakolaisleireissä asuville lapsille ja tukee Baalbekin neulepiiriä. Tällä vierailulla veimme monta kassillista lämpimiä neuleita pakolaisleirien lapsille. Moni Solidaarisuussilmukoiden aktiivi oli neulonut villapaitoja, sukkia, pipoja, peittoja ja lahjoittanut lankoja neulepiirille Baalbekiiin. Hannu ja Mikko näyttivät tapaamisessa mallia suomalaisten miesten neulomistaidoista - ja saivat emänniltä paljon hyviä neuvoja siihen kuinka neuloa rivakammin.
Yhteistyöjärjestömme BAS aloitti toimintansa Wavelin leirissä vuonna 1987 yhdellä huoneella. 2005 he saivat sveitsiläisten rahoittamana uuden keskuksen, jossa mekin vierailullamme kävimme. Wavelin leirissä BAS:lla ei ole päiväkotia eikä mielenterveyspalveluita. Leirissä on kaksi päiväkotia, jotka ovat toisten järjestöjen ylläpitämiä. Mielenterveyspalveluja Wavelin leirin asukkaille on tarjolla Beirutissa. 
Myös Wavelin leiristä osallistuttiin Beirutin maratontapahtumaan. He esittivät toiveen, että EST-hanke jatkuisi ja enemmän lapsia pääsisi osallistumaan. Lapset ovat kokeneet juoksun iloa ja monia elämyksiä maratantapahtumassa. 
Solidaarisuussilmukoiden tapaamisen jälkeen tutustuimme leiriin kävellen. Se oli monille iloinen kokemus. Saimme kohdata monia hyväntuulisia lapsia ja aikuisia kujilla. Moni matkalaisista sanoi, että on ihana kuulla lasten naurua. Lapset tulivat myös kysymään englanniksi nimiämme ja esittelivät itsensä.
Leirikierroksella meidät kutsuttiin vierailulle Mekassa vierailleen vanhemman rouvan kotiin. Hän tarjosi meille kahvia ja Mekasta tuotua pyhää vettä. Lisäksi saimme kutsun vierailulle toimintakeskuksen johtajan kotiin. Siellä nautimme teetä ja keskustelimme talven kylmyydestä, asumisesta leireistä, Sabran ja Shatillan verilöylystä, Leirien sodasta ja siitä millaista on elää ilman kansalaisoikeuksia. Keskustelun aiheet ja ihmisten kohtalot pistivät matkalaiset mietteliäiksi
Leirissä vierailun jälkeen kävimme turisteina n. 5 minuutin matkan päässä olevilla Baalbekin Rooman ajan antiikkisilla raunioilla. Rauniot olivat hieno näky ja niissä oli mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Solidaarisuussilmukoiden lahjoitusten luovutus. Kuva M. Heiskala

Solidaarisuussilmukoiden neulomistaitojen jakamista. Kuva: M.Heiskala

Wavelin pakolaisleirin katukuvaa. Kuva: M. Heiskala

Baalbekin rauniot. Esipiha ja Jupiterin temppeli. Kuvat: M. Heiskala



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Saidan perheneuvola ja Beiteddine palatsi



Tänään vierailimme Saidan perheneuvolassa ja Beiteddinen palatsissa.
Saidan kaupunki sijaitsee n. 50km Beirutista etelään. BAS:n Saidan perheneuvola on aivan Ein el-Helwehin pakolaisleirin kupeessa. Neljän matkalaisemme kummilapset asuvat kyseisessä leirissä. Heidän tapaamisensa teki tästä päivästä kummeille ja myös muille matkalaisille erityisen.
Perheneuvolan odotustila jäi mieleen matkalaisille erityisenä kohtaamispaikkana. Vierailumme aikana tapasimme odotustilassa useita perheneuvolan lapsia ja heidän vanhempiaan. Yksi matkalaisista kuvasi odotustilan yhteisöllisyyttä ”aulaterapiaksi” ja muut matkalaiset saivat helposti kiinni mistä puhuttiin. Odottaessaan aulassa lapset ja vanhemmat jakoivat meille kokemuksiaan perheneuvolan työstä.
Kummit tapasivat kummilapsensa myös odotusaulassa. Jokainen matkalainen sai seurata jälleennäkemisen riemua, kun kummit tapasivat lapsensa. Jälleennäkemisen jälkeen kummeille oli tärkeä jakaa kokemukset kummilasten tapaamisista. Lasten edistyminen nosti esille sen, että Saidan perheneuvolassa tehdään tärkeää ja tuloksellista työtä.
Itse pääsin ammatillisesta näkökulmasta haastattelemaan perheneuvolan psykomotorista terapeuttia Fatmeh Zabattia ja lisäksi keskustelin samoista teemoista johtaja, sosiaalityöntekijä Ibtissam al-Khalilin, psykologi Muhammed Arrabin ja puheterapeutti Manal Abou Jawdehin kanssa. Jokainen heistä nosti esille sen, kuinka tärkeä osa heidän työtään on moniammatillinen tiimityö ja yhteistyö lasten ja heidän perheidensä kanssa. He tekevät työtä yhdessä.
”Aulaterapiassa” meille matkalaisille selvisi myös, että osa perheneuvolan asiakkaista tekee perheneuvolalle vapaaehtoistyötä. Tapasimme n. 15 vuotiaan pojan, joka hoitaa mm. perheneuvolan puutarhaa ja auttaa erilaisten askarteluasioiden kanssa. Kun pojalta kysyttiin, mistä hän on eniten hyötynyt perheneuvolassa poika vastasi: ”Kaikesta, kaikki on ollut tärkeää.” Kukaan perheneuvolan työntekijöistä ei tee työtä yksin, vaan työtä tehdään yhdessä moniammatillisessa tiimissä sekä yhteistyössä lapsen oman sosiaalisen verkoston kanssa. Tänään me olimme ”aulaterapiassa” myös saavina osapuolina.

Perheneuvolassa vierailun jälkeen matkalaisten oli tarkoitus vierailla Saidan kaupungissa ja lähteä sieltä Beiteddinen palatsiin. Vierailu kaupungissa jätettiin kuitenkin väliin alkuviikosta Saidassa olleiden levottomuuksien johdosta. Saidan alueella oli lisätty sotilaallista valvontaa ja yhteistyöjärjestömme edustaja suositteli, että matkaisimme suoraan Beiteddineen.

Beiteddinen palatsi tarjosi mahdollisuuden nähdä erilaisen puolen Libanonista ja siitä, mitä olimme nähneet eilisellä pakolaisleirien vierailuilla ja tänään Saidan perheneuvolassa. Se tarjosi mahdollisuuden tutustua Libanonin historiaan ja arkkitehtuuriin.



Kummilapsi, kummi Krista  ja kummilapsen äiti
(Kuva:N.Lyytinen)

Kummit Liisa ja Aulikki, kummilapset ja heidän äidit
(Kuva: N.Lyytinen)




Liisa ja kummipoika Malek
(Kuva: N.Lyytinen)



Lounashetki "aulaterapiatilassa"
(Kuva: N.Lyytinen)
Beiteddinen palatsi
(Kuva: N.Lyytinen)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Bourj el Barajneh -vierailu ja mitalijuhlat Shatillassa


Tänään vierailimme Bourj el Barajnehin ja Shatillan pakolaisleireissä Beirutissa. Osa matkalaisista vieraili Libanonin palestiinalaispakolaisleireissä ensimmäisen kerran. Matkalaiset kertoivat päivän tarjonneen suuren tunneskaalan vaihtelun.
Bourj el Barajnehin leiri on perustettu vuonna 1948 ja on yksi Libanonin yliasutetuin leiri. Alueella asuu n. 20 000 palestiinalaispakolaista. Leiri on hyvin köyhä ja infrastruktuuri on huonokuntoinen. Vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, vaan asukkaiden pitää ostaa juomavesi ulkopuolelta. Asunnot ovat huonokuntoisia. Sama pätee myös Shatillaan.
Bourj el Barajnehin leiriin on viime kuukausien aikana tullut n. 500 palestiinalaisperhettä pakoon Syyrian sotatilaa. Perheet hakevat turvallista asuinpaikkaa pakolaisleiristä. Yhteistyöjärjestömme BAS:n sosiaalityöntekijä kertoi, että jo ahtaassa leirissä on entistä ahtaampaa ja avun tarve on suuri. Psykososiaalisten palveluiden tarve on kasvanut.
Suomalaisia matkalaisia puhutti Syyriasta tulleiden palestiinalaisten tilanne ja, se kuinka palestiinalaispakolaiset ovat valmiita auttamaan heitä, vaikka omat olosuhteet ovat todella kurjat ja talous on jo valmiiksi tiukka. He ovat valmiita antamaan siitä vähästä mitä heillä on.
Suomalaiset saivat osaltaan kokea palestiinalaisten vieraanvaraisuuden leirikeskusten vierailuilla ja kadulla tapahtuneissa kohtaamisissa. Ihmiset tervehtivät ja olivat ystävällisiä ja iloisiakin. Kerjääminen ei myöskään kuulu heidän kulttuuriinsa. Ystävällisyys ei johdu siitä, että odotettaisiin jonkun antavan jotakin.
Matkalaiset nostivat esille myös lasten ilon. Vierailuilla BAS:n päiväkodeissa saimme kuulla pienten lasten laulua ja nähdä monet iloiset kasvot. Moni kuvasi, että kurjuus unohtuu, kun näkee miten ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia.  
Päivän vierailu päättyi Shatillan pakolaisleiriin ja perinteisiin Beirutin maratontapahtuman mitalijuhliin. Mitalijuhlissa saimme nauttia tanssiesityksestä, hyvästä ruuasta ja iloisesta maratontapahtuman kokemusten jakamisesta.
Yhdyn muiden matkalaisten kokemukseen siitä, että tunneskaala vaihteli päivän aikana suuresti. Välillä kyyneleet tulivat silmiin liikutuksesta, välillä nauratti ja tanssijalkaa vipatti ja välillä olin tosi vihainen siitä, kuinka epäoikeudenmukainen tämä maailma on. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus nähdä tämä kaikki, enkä sulje silmiä siltä mitä näen ja kuulen. Minun on mahdollista myös lähteä pois ja maailma on avoin minulle, jolla on Suomen passi ja kansalaisoikeudet. 
Bourj el Barajnehin pakolaisleirin Beit Atfal Assumoudin päiväkodista
kuva: N. Lyytinen

Bourj el Barajnehin pakolaisleirin ympäristöä. Kuva: N. Lyytinen

Shatillan pakolaisleiri. Kuva N.Lyytinen

Mitallijuhlat Shatillan pakolaisleiri. Kuva M.Heiskala


maanantai 12. marraskuuta 2012

Ohjelmassa leppoisa vapaapäivä

Tänään oli vuorossa vapaapäivä eli matkalaisille ei ollut järjestettyä ohjelmaa. Aamulla kohtasimme kuitenkin monien matkalaisten kanssa ja suuntasimme yhdessä valokuvanäyttelyyn ”The View from the Ground”. Näyttelyssä oli 12-18-vuotiaiden palestiinalaispakolaislasten kuvia siitä, mitä koulutus heille merkitsee?
Valokuvanäyttely herätti keskustelua ja valmisti uusia matkalaisia myös tuleviin leirivierailuihin. Se oli pieni ikkuna siihen, mitä seuraavien päivien aikana tullaan näkemään ja kuulemaan.
Päivän aikana moni matkalainen oli tutustunut Beirutin keskustaan, kukin omalla tavallaan: osa turistinähtävyyksiin tutustuen, osa ostoksilla, kahviloissa ja ruokapaikoissa.
Illan mittaan keskustelussa nousi esille se, miten turvalliselta tuntuu liikkua Beirutissa. Yksi matkalainen kuvasi kuinka häntä hämmästytti se, ettei hänellä ole sitä samaa huolta kuin monessa muussa suurkaupungissa. Ei pelottanut mennä pienille pimeille kaduille, vaan suurin huoli oli liikenne, joka on hiukan kaoottinen. Pitää varoa, ettei kävele auton alle.
Minä ja mieheni kohtasimme päivän aikana paikallisia ihmisiä, joiden kanssa keskustelu toi iloa ja hauskuutta päiväämme. Eräänkin kanssa jutellessa nousi esille, että olemme perjantaina menossa Ehdeniin vaeltamaan. Hän kysyi, että mitä syömme Ehdenissä? Minä rupesin kertomaan, että syömme mitä me nyt yleensäkin otamme vaellukselle eväiksi. Keskustelukumppani sanoo siihen, ei kun tarkoitan, että missä käytte syömässä? Minä jatkan kertomista, että me syödään siellä reitin varrella niitä eväitämme. Hän yllättyy ja sanoo ”ahaa, me libanonilaiset käymme siellä autolla ravintolassa syömässä ja tulemme takaisin.” Keskusteluun tuli myöhemmin mukaan toinen paikallinen henkilö, jolle sitten kerrottiin, että nämä suomalaiset lähtevät Ehdeniin harrastamaan liikuntaa ja syövätkin vielä siellä metsässä. Hän totesi, että paikallisilla ei ole siihen aikaa, mutta meillä on.
Se on ihan totta. Minulla on aikaa urheilla. Minulla on aikaa pitää hyvää huolta itsestäni, koska minä valitsen, että käytän siihen aikaa. Mihin sinä haluat käyttää aikaasi?
The View from the Ground (M.Heiskala)

Kuvia näyttelystä. (M.Heiskala)

Nina (M.Heiskala)

Näkymä Beirutin kaduilta, Hamra. (M.Heiskala)

Näkymiä hotellin lähikulmilta, Beirut, Hamra. (M.Heiskala)
-->

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Juoksun iloa

Maraton-päivä Beirutissa alkoi omalta osaltani erilailla kuin neljänä aikaisempana vuotena. Olen vuodesta 2008 juossut maratonin joka vuosi, mutta tänään jouduin jättämään juoksun väliin jalkavammojen takia.
Aamussa ei ollut samaa jännitystä kuin silloin, kun itse on lähdössä juoksemaan. Aamu sujui rauhallisesti valmistautuen kannustus- ja huoltojoukkoihin. Puolisoni on ollut kolmena aiempana vuotena hoitamassa tapahtuman valokuvaus- ja kannustustehtäviä eli minulla oli konkari perehdyttämässä miten toimitaan. Samoin muut matkalaiset valmistivat minut jo eilen illalla päivään. Minulle annettiin hienot pupukorvat, EST-kassi ja suomenlippu. Niillä erotuin hyvin väkijoukossa ja pääsin useiden paikallisten valokuviin.

Aamu alkoi aikaisin. Lähdimme mieheni kanssa hotellilta klo 5:45 saattamaan maratonia ensi kertaa juosseen Kristan lähtöpaikalle. Kristan jännitys alkoi mukavasti tarttua. Krista pääsi hyvin matkaan ja ei kerinnyt juosta montaa minuuttia, kun alkoi kova rankkasade. Sateet jatkuivatkin kuuroina pitkin päivää. Krista suoriutui upeasti ensimmäisestä maratonistaan ja toivomme, että saamme hänet uudestaan mukaan!

Kaikki EST-matkalaiset, jotka lähtivät 10km Fun Runille, suoriutuivat matkasta kommelluksitta.
Päivän teki erilaiseksi myös haastavat sääolosuhteet. Saavuttuamme minimaratonin lähtöalueelle, meitä oli vastassa joukko palestiinalaisia EST-joukkueen edustajia, lapsia ja aikuisia. Lisäksi kohtasimme kovan rankka rae- ja vesisateen. Katoksia ei ollut vaan seisoimme ja välillä tanssimme kovassa sateessa odottaen, että kuuro menee ohi.
Kuulimme myöhemmin, että Shatillan pakolaisleirin lapset olivat vielä bussissa, kun rankkasade yllätti. He olivat iloinneet bussissa ja huutaneet, että sataa lunta! Tässä kohtaa mainittakoon, että sade tuntui erilaiselta kuin usein Suomessa. Lämmintä oli kuitenkin +20. Märkää oli mutta ei kylmä.

Oli hienoa nähdä lasten ja aikuisten ilo, kun he juoksivat ja kävelivät pitkin Beirutin katuja. Päivä oli sääolosuhteista huolimatta aivan mahtava. Sain olla mukana nauttimassa juoksun ilosta, vaikka itse en voinut juosta. Koin jälleennäkemisen iloa, kun tutut EST-lapset juoksivat halaamaan ja tervehtimään juoksureitiltä. Pupukorvat auttoivat varmasti tässäkin! Minun on vaikea pukea tätä iloa sanoiksi. Sitä iloa on vaikea sanoin kuvata. Se on tunne, joka valtaa koko kehon.

Minimaratonin (5km) lähtö. Kuva; Nina Lyytinen

EST-joukkueen lapsia maalissa. Kuva; Mikko Heiskala

Vauhdikasta menoa minimaratonilla EST-konkarilta.  Kuva:Mikko Heiskala
Juoksija vauhdissa (M.Heiskala)
Näkymä maalin tuntumassa olevalle moskeijalle. (M.Heiskala)
Nina ja pupukorvat (M.Heiskala)
Tunnelmia maalin läheltä. (M.Heiskala)
Tunnelmia maalin lähestyessä. Kirkkaampi hetki kuurojen välissä. (M.Heiskala)

Lapset jakavat kokemuksia juoksusta. Kuva: Mikko Heiskala






 

 

Saapuminen Beirutiin ja lauantai

Kaikki matkalaiset ovat saapuneet Beirutiin. Kaksi matkalaisista, Kirsti ja Sirkku, saapuivat paikalle PSV:n hankematkaan liittyen jo aiemmin tällä viikolla. Loput matkalaisista saapuivat eilen illalla ja yöllä kahdella eri lennolla. Kahdeksan matkalaista saapui Beirutiin suunniteltua myöhemmin kovasta ukkosmyrskystä johtuen. Ukkosmyrsky vaikeutti koneen laskeutumista, mutta vihdoin noin tunnin ilmatilassa odottelun jälkeen kone pääsi laskeutumaan kirkkaan salamoiden ilotulituksen saattelemana.

Kentällä kaksi matkalaista joutui lahjoitustavaroiden kanssa keskustelemaan tullivirkailijoiden kanssa, jotka ihmettelivät runsasta villaneuleiden määrää ja niiden tarkoitusta. Pienen juttutuokion jälkeen hekin pääsivät eteenpäin – lahjoitukset mukana.

Viimeiset kolme matkalaista saapuivat Beirutiin vasta aamuyön tunteina. Ukkosmyrsky jatkui läpi yön, valaisten yötaivasta salamoiden leimahduksilla.

Tänäänkin on vettä ripotellut silloin tällöin. Ulkona kyllä pärjää t-paidallakin. Rue Hamralla on totutusti liikennettä ja autojen tööttäily lähes jatkuvaa. Juoksureitin merkinnätkin ovat löytäneet paikkansa.

Tämän lauantaipäivän ohjelma jatkuu illalla yhteisellä illallisella ja maratonpäivään valmistautumisella. Minulle tilanne on uusi, kun neljän perättäisen maratonin jälkeen olen huomenna jalkavammoista johtuen huolto- ja kannustusjoukoissa.
Huomenna meillä osallistuu n. 280 palestiinalaispakolaislasta Beirutin minimaratonille. Suomen joukkueesta suurin osa osallistuu 10km FunRunille, mutta Krista juoksee ensimmäisen täyden maratoninsa.

Huomenna on tiedossa päivä, jossa on liikunnan iloa, uusia kokemuksia, haasteita ja mahdollisuuksia.

Toivotamme onnea kaikille kävelijöille ja juoksijoille!

Ennakkotietoa keskiviikon 14.11.2012 kohteesta, joka on Saidan perheneuvola.

Saidan perheneuvola sijaitsee kerrostalon alakerrassa Etelä-Libanonissa  aivan Ein el-Helweh –pakolaisleirin kupeessa. Vaaleansininen kyltti ohjaa kulkijan kadulta neuvolaan. Neuvolassa on pieni etupiha, jossa on mm. pomeranssipuu. Viidessä huoneessa on vastaanotto- ja ryhmätoimintatiloja, keittiössä valmistetaan kahvit ja lämmitetään eväät. Odotustila on vilkas kohtaamispaikka.

Neuvolan tiimiin kuuluvat johtaja, sosiaalityöntekijä Ibtissam al-Khalil, psykiatri Jihane Rohayem, psykologit Elie Abou Chacra ja Muhammed Arrabi, puheterapeutti Manal Abou Jawdeh, psykomotorinen terapeutti Fatmeh Zabatt ja sosiaalityöntekijät Arwa Kolthoum ja Hiba Shreidi. Sosiaalityöntekijät ovat kokopäiväisiä, mutta muut tiimin jäsenet työskentelet 1-2 päivää viikossa. Siivoja-emäntä Abeer Masri huolehtii toimitilojen viihtyisyydestä ja vieraiden kestityksestä.

Saidan perheneuvola avattiin heinäkuussa 2010. Suomalaisittain neuvola on kuin yhdistetty lastenpsykiatrinen klinikka, perheneuvola ja kehitysvammaneuvola. Vuonna 2011 neuvolaan tuli uusina asiakkaina 93 uutta poikaa ja 47 tyttöä. Heistä 121 oli palestiinalaisia, 17 libanonilaisia ja 2 muiden kansallisuuksien edustajia.  Psykiatri Jihane tutkii aluksi kaikki neuvolaan ohjatut lapset ja tiimi laatii kokonaisvaltaisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman.

Neuvolan vanhempaintoimikunta osallistuu aktiivisesti neuvolapalvelujen kehittämiseen.
Sosiaalityöntekijät tekevät kotikäyntejä ja pitävät yhteyttä lukuisiin yhteistyötahoihin. Neuvolasta ohjataan lapsia erityisopetukseen tai –kuntoutukseen. Varattomille perheille hankitaan kuntoutuskummit erityishoitopaikan lukukausimaksuja varten. Saidan perheneuvolan neljällä asiakaslapsella on suomalaiset kuntoutuskummit.

PSV tukee ulkoasiainministeriön avustuksella Saidan perheneuvolan työtä. Hankkeen nimi on ”Mielenterveystyö turvattomassa ympäristössä – Saidan perheneuvola”.

Matkakoordinaattori Nina Lyytinen pyysi matkalaisia miettimään etukäteen kysymyksiä vierailua varten. Toivottavasti tästä esittelystä saitte perustietoja pohdintaa varten.

Kirjoittaja: Sirkku Kivistö

Ennakkokysymykset  vierailua varten voitte toimitaa:  nina.e.lyytinen(a)gmail.com ja sirkku.kivisto(a)gmail.com







Saidan perheneuvolan odotustilassa 13.9.2012. Kolmas vas. Sosiaalityöntekijä Arwa Kolthoum.

EST-matkalaiset ja lahjoitukset

Tämän vuoden matkalle on lähdössä Suomesta yhteensä 13 matkalaista. Suurinosa osallistujista on ollut mukana yhdellä tai useammalla EST matkalla viimeisen 5 vuoden aikana. Ensikertalaisia on yhteensä 4.

Matkaan liittyen on ollut erillaisia lahjoituskeräyksiä.

Ensin haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet EST:n toimintaa rahallisilla lahjoituksilla. Lahjoitusvarat käytetään lyhentämättömänä Libanonissa asuvien palestiinalaispakolaislasten liikuntaharrastuksen tukemiseen: mm. osallistumismaksuihin Beirutin maratontapahtumaan, kuljetuksiin, eväisiin ja liikuntavarusteisiin ja jatkossa tavoitteena tukea lasten liikuntaharrastusta perustamalla liikuntakerhoja.

Kaikki Suomalaiset matkalaiset myös matkan koordinaattori maksaa omat matka- ja maratonkustannukset.

Solidaarisuussilmukat -hanke on kerännyt lämpiä käsitöitä. Kiitämme kaikkia innokkaita kutojia villapaidoista, sukista, lapasista ja peitoista. Ne tuovat iloa ja lämpöä pakolaisperheille.

Vaaka ry on kerännyt hammashuollon lahjoituksia, heidän keräyksen kautta mukaan on lähdössä mm. hammastahnoja ja harjoja. Kiitos!

Motivus lahjoitti 85 kappaletta pikepaitoja minimaratoonareille.

Lisäksi olemme saanet lahjoituksina urheiluvarusteita, lämpiä lasten -ja aikuisten vaatteita ja laukkuja tavaroiden kuljettamiseen. Turkish Airline lentoyhtiö on tukenut avustuskuljetuksia lahjoittamalla lisäkiloja matkalaisille.

Kiitos lahjoittajille, että mahdollistatte hankkeen toimintaa ja tuette vähävaraisia lapsia -ja perheitä erillaisilla lahjoituksilla.



Lahjoitus sukkia ja lapasia
Eeva-Liisa Lyytisen kutomia villasukkia ja lapasia lapsille


Motivuksen lahjoittamat pikeepaidat
Psykologien Sosiaalinen Vastuu/Extreme Survival Team

 10.11.2012 Illallinen ja valmistautuminen minimaraton- ja maratontapahtumaan (tavoite 1 & 3)

11.11.2012 Beirutin minimaraton: lasten kannustaminen minimaratonilla + osallistumismahdollisuudet  sarjoihin 10 km Fun Run, 42km maraton, run with mom 1km (tavoite 1 & 3)

12.11.2012 Vapaavalintainen omaohjelma

13.11.2012 Tutustuminen Bourj el-Barajnehin pakolaisleiriin, vierailu käsityökeskuksessa ja Extreme Survival Teamin mitalikahvit Shatilan. pakolaisleirissä. Molemmat leirit ja käsityökeskus sijaitsevat Beirutissa. (tavoite 1 &2)

14.11.2012 Tutustuminen Family Guidance Center Saidaan Etelä-Libanonissa.  Vierailu Beiteddine  palatsi http://en.wikipedia.org/wiki/Beiteddine_Palace (tavoite 2)


15.11.2012 Tutustuminen Wavelin pakolaisleiriin ja Solidaarisuussilmukoiden toimintaan Wavelissa. Vierailu Baalbekin raunioille (tavoite 2)

16.11.2012 Sports4life järjestön ohjattu vaellus  Ehdeniin yhdessä pakolaisleirin lasten ja nuorten kanssa  http://www.ikamalebanon.com/eco_tourism/outdoor/activities/hiking.htm (tavoite 1)


Isäntäjärjestö kohdemaassa: The National Institution of Social Care and Vocational Training (NISCVT)

Matkakoordinaattori: Psykologi Nina Lyytinen, Nina.E.Lyytinen(a)gmail.com

Kuva vuoden 2012 maratonjulisteesta (kuvaaja Kirsti Palonen)
Kuva: Maratonjuliste (kuvaaja Kirsti Palonen)


Hamra street, Beirut 6.11.2012 (kuvaaja Kirsti Palonen)